Syksy kunnolla päässy oikee vauhtii, vettä sataa ja tuulee nii että pyörän vauhti pysähtyy alamäessä. Mutta onhan se toisaalta aika nauttimuski. Ku saa pimeässä ja tuulisessa aamussa polkea koulua kohti. Oma viehätyksensä. Mutta huomaa että on syksy ku väsyttää varsinki aamusin niin makeesti ettei viittis lämpimän peiton alta oikee mihkää liikahtaa ja ku ulkona on niin pimee :)
Viikonloppuna suunta kohti Jyväskylää myyjäisiin bussilla. Siistiä! Näkee semmosiaki ystäviä ketä ei oikeestaan ollenkaan nää muuten. Ja bussimatkaki.. Ai että!
Miks ihminen saattaa hulluna haaveilla jostain asiasta mutta ei tee asian saavuttamiseksi yhtään mitään? Esimerkiks monesti ku kuulee jonkun soittavan pianolla jonkun niin maagisen kappaleen ni tulee fiilis että mäki haluan osata mutta silti on laiska harjottelee vaikka se ei vaatis ihan mitää muutaku sitä harjottelua, tai toinen että näkee/tietää tyypin joka on lenkillä ja hyvässä kunnossa ja haaveilee että itekki ois mutta millää ei viittis läht
ee, ei muka jaksa, ei oo aikaa, vähä flunssa, ulkona sataa ymymym..ü Mukavuuden haluinen siiskin. Mutta meikäläinen lähtee pakkaa sauna kamoja ja viettää iltaa ystävien ja kavereitten kanssa. Hyvää illan jatkoa! :)
