Elämää, ei sen enempää eikä vähempää...

Tuli olo, nyt kirjotan. Aikaa on kulunu ja tapahtunu on iha hirveesti.. Tällä hetkellä ajatukset pyörii valtavasti omissa tulevissa häissä. Ressaa ja miettii onko kaikki tehty tai onko jotain hyvin oleellista unohtunu kokonaa. Mutta kai sitä naimisiin päästään vähemmälläki ressaamisella :D Ennen ku tää tuleva mieheni astu tykkäämis mielessä kuvioihin ni olin kyllä unelmoinu että saispa miehen, saispa sen jonkun jolle olla se yksi ja ainoa. Joku jolle on kaunis vaikka ne pieruverkkarit jalassa ja hiukset likasena. No, nyt on käyny niin. Aika onnekasta. Kiitollinen hänestä.

Aika paljon on tullu pohdittua tätä elämää. Mua on siunattu ihan mielettömillä ihmisillä mun elämässä. Perhe ja ystävät, ja muut lähimmäiset. Oon omasta mielestä ollu aika huono ystävä ystäville tässä vuoden sisään. Oon tehny sen aika klassisen ja ollu paljon vaan yksin tai poikaystävän kanssa. Se inhottaa itteä mutta se toinen vaan vetää niin paljon puoleensa. Haluaa olla sen kanssa ja varsinki ku toinen on ollu intissä suurimman osan meijän seurustelu ajasta. Näki vaan niin harvoin. Mutta nyt se on onnekkaasti ohi. Mutta takaisin asiaan, ihan tosi iso kiitos ystävät, kaverit, tutut ku ootte pysyny vaikka mä en oó niinkää pysyny. Suurin kiitos rakkaille kaasoilleni, rakastan teitä!

Vuosi sitte olin kondiittori, nyt oon raksa nainen. Iha infoks. xD
Loppu asiat mistä kirjottaa ni tulee vaan höpöä tähä aikaa yöstä :D
Että moikka.

Hmm..

Vihdoinkin helpompi kirjottaa tännekki ku on oma kone. Ja edellisestä ja kait ensimmäisestä kerrasta onki niin paljon aikaa etttä tässä välissä on tapahtunu kaikenlaista.. Mutta niinku eräs ystävä kirjotti omassa blogissaan että eihä näitä kovin moni lue ni on vähä sama ku päiväkirjaa kirjottais..

Ehkä hassuinta tässä elämässä on just nyt se että musta on tullu inttileski...

huhhuijjaa, eka päivä menossa ja tuntuu että ei setti mite sitä kestää vaikka jopa vuoden.. Ja vaikka se on totuus ni silti se ärsyttää ku melkeen kaikki sanoo että joo nopeesti se menee ja ei siihe kuole ja kyllä se siitä ymymym.. Se ei ihan tunnu siltä just nyt. Mutta on ollu ihmeellistä ja huikeeta huomata että vierelle on löytyny ihminen josta tykkää niin paljon että ei tee mieli irti päästää ja se on mulle paljon se. Ja oikeesti vielä ihmeellisempää on ollu se että tää ihminen josta tykkään, tykkää musta ja hyväksyy mut täysin omana ittenäni. Sitä on aika monesti tosi vaikee uskoo. On ollu myös huikee huomata että omat luulot ja pelot ja olettamukset omaa itteä ja omaa käyttäytymistä kohtaan parisuhteessa on karissu aika huolella. Ja aina ei oo myöskää itsestään selvyys omat tunteet enkä ikinä ois voinu uskoo että voisin tuntea mitään tämmöstä ketään kohtaan. Semmosta.. Tosta asiasta vois puhuu vaikka vuoden.

Mutta seurustelu tuo myös omat hankaluutensa elämään. Kuten mun elämään sen että välit joihinki ystäviin ei oo säilyny samana ja se surettaa valtavasti. Ja se surettaa vielä enemmän että en voi syyttää siitä ketää muuta ku itteäni. Mä en osannu yhtää kuvitella että kuin paljon toinen ihminen tulee viemään aikaa mun elämässä, hyvällä tavalla tottakai mutta siinä sivussa voi vaan kärsiä muut. Että suur kiitos mun rakkaille ystäville ku on pysyny silti rinnalla vaikka se ei oo aina helppoa!

 

Sori kuvien laatu 10++ :D

Pakkailemaan pitäis mennä ku onni-bussi kiikuttaa mut ouluun ens yönä yhen siskon puolikkaan luokse <3
Vaikka tää kirjotus kuulostaa tosi negatiiviselta ni on mun elämä oikeesti hyvää ja onnellista nyt, seon fakta!


-Mairuli-

Morlomps!

Syksy kunnolla päässy oikee vauhtii, vettä sataa ja tuulee nii että pyörän vauhti pysähtyy alamäessä. Mutta onhan se toisaalta aika nauttimuski. Ku saa pimeässä ja tuulisessa aamussa polkea koulua kohti. Oma viehätyksensä. Mutta huomaa että on syksy ku väsyttää varsinki aamusin niin makeesti ettei viittis lämpimän peiton alta oikee mihkää liikahtaa ja ku ulkona on niin pimee :) 

Viikonloppuna suunta kohti Jyväskylää myyjäisiin bussilla. Siistiä! Näkee semmosiaki ystäviä ketä ei oikeestaan ollenkaan nää muuten. Ja bussimatkaki.. Ai että! 

Miks ihminen saattaa hulluna haaveilla jostain asiasta mutta ei tee asian saavuttamiseksi yhtään mitään? Esimerkiks monesti ku kuulee jonkun soittavan pianolla jonkun niin maagisen kappaleen ni tulee fiilis että mäki haluan osata mutta silti on laiska harjottelee vaikka se ei vaatis ihan mitää muutaku sitä harjottelua, tai toinen että näkee/tietää tyypin joka on lenkillä ja hyvässä kunnossa ja haaveilee että itekki ois mutta millää ei viittis läht

   ee, ei muka jaksa, ei oo aikaa, vähä flunssa, ulkona sataa ymymym..ü Mukavuuden haluinen siiskin. Mutta meikäläinen lähtee pakkaa sauna kamoja ja viettää iltaa ystävien ja kavereitten kanssa. Hyvää illan jatkoa! :)

kuvan linkki

Hui ei mun tämmöstä pitäny tehä!

Huh, puoli vahingossa sitte mullekki blogi tuli joten kirjotellaan tänne siis ü aattelin että kirjotan ja kuvia lisäilen elämästä muuten ja sitte vielä tuolta koulu ja työelämän uusista oppimisista. Joten kiitos ja kumarrus etukäteen mielenkiinnostanne! :D